Villa Vanillan vaiheet
Tällä sivulla kerrotaan säännöllisesti, miten Villa Vanilla muuttuu vähitellen haaveista ja havainnekuvista hirsiksi ja harjakatoksi. Pysy kanavalla!
Tilaa päivitykset RSS-syötteenä »
9.12.2010
Viimeistä katselmusta vaille valmis
Viideltä ylös levottomasti nukutun yön jälkeen. Jännittää. Pikainen aamiainen, tukka pipon alle piiloon ja auto kohti Kangasniemeä.
Tänään Villa Vanilla on viimeistä katselmusta vaille valmis. Huomenna huvilakokonaisuus luovutetaan minulle.
Auton takakontissa on Rossignolin pertsasukset projektia johtaneelle mestarirakentaja Georg Sjögrenille. Jonkun poikamaisen vedonlyönnin seurauksena Jori oli saanut päähänsä osallistua hiihtomaratonille. Kysyi suksia lainaksi koitosta varten. Valmentajani Jarmo Riski oli suositellut kaverille myös harjoittelua. Ehkä aikaa sellaiselle vapautuu, kun Villa Vanilla on tehty autokatoksineen, pihasaunoineen ja maastonmuokkauksineen. Täytyy pyytää tänään loppukatselmuksen jälkeen, josko Jori lähtisi kanssani hiihtolenkille. Samalla voisi vilkaista hieman kaverin tekniikkaa. Kova kunto ja hirveäkään sisu eivät oikein ilahduta, jos tappelee koko ajan omaa liikettään vastaan.
Se siitä.
Villa Vanilla –projektia paikan päällä johtanut vastaava mestari Sauli Partti ei ole antanut murheen häiritä rakennuttajan yöunia. Rakentamiseen kuuluvia ongelmia on ratkaistu vastaantulojärjestyksessä ilman, että niitä on täältä Kauniaisista käsin tarvinnut rajallisella kokemuksella ja olemattomalla ammattitaidolla selvitellä.
Seuraavaksi alkavatkin sisustus ja sisäänajo-projektit. Sitä ennen kerron tarkemmin tämän päivän löydöksistä lopputarkastuksen yhteydessä.
15.11.2010
Marraskuinen tervehdys
Lokakuun viimeiset päivät veivät SYNNYINseuduille Kangasniemelle ja mökkiprojektin ääreen. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt jo neljännesvuosi, joten rakentaminen oli edistynyt huimasti. Villa Vanillan työmaalla käyntiin oli toki muitakin syitä kuin tilannekatsaus. Auton kyydissä olivat wc:n seinälaatat. Vaikka tyylimme on yleisesti ottaen hillitty, jossakin pitää revitellä. HARMONISEEN kokonaisuuteen liitetty väri- ja materiaali-ilottelu pesutiloissa virkistää varmasti. Lisäksi pesutiloihin tuleva saumaväri piti käydä varmistamassa oikeaksi.
Kun ajoimme pihaan, näytti siltä kuin rakennukset olisi pudotettu paikoilleen maastoon koskematta. Ikään kuin kyse ei olisikaan kolmen rakennuksen jyrkännetyömaasta. Kuntta oli istutettu ja se sopi tontille niin hyvin ettei sitä todellakaan arvannut muualta tuoduksi. Se oli täydellisen oikea valinta tähän kohteeseen. Maasto näyttää juuri niin luonnonmukaiselta kuin toivoinkin. Yliviritetty puutarha kymmenine istutuksineen ja valaistuine puineen olisi näyttänyt irvokkaalta Puulan rannalla. Tämä korostaa paitsi itse rakennuksia, kunnioittaa ympäristöä.
Suuri muutos oli, että sisälle rakennuksiin päästäkseen tarvitsi avaimen. Heh. Ovet ovat siis paikallaan ja lukossa. Ja mitä sisältä löytyikään; hirsiosat oli maalattu kahteen kertaan. Kuultava valkea hirsi oli raikas ja valoisa. Väliseinät olivat paikallaan ja pesutilojen seinien sekä lattioiden laatoitus oli käynnissä. Ne olivat vain saumavärin siunausta vailla. Siunaus tuli ja saumata saa alkaa.
Portaat, sisäovet ja kalusteet puuttuivat vielä, mutta tilasta sai jo hyvän käsityksen. Ylimpään kerrokseen täytyi kiivetä vielä tikapuita pitkin, mutta vaivannäkö kannatti. Maisema tornihuoneesta on juuri niin huikea kuin kuvitella saattaa! Täällä kelpaa kirjoittaa ja antaa ajatuksen lentää.
Heinäkuun käynnin jälkeen tontille on noussut myös saunarakennus, joka istuu rantaan kuin hanska käteen. Jotta saunapuhdas iho ei hikeentyisi saunalta pois kävellessä, päärakennuksen ja saunan väliset portaat on tehty rinteeseen loivasti. Tontin käyttöä pohtiessani päätin, että myös päärakennuksen toiselta kulmalta olisi hyvä päästä portaita alas. Georg sai sunnuntain kunniaksi soiton, jonka sisältö oli pyyntö lisäportaista.
Jälleen kerran oli ilo huomata, että projekti on ollut osaavissa käsissä. Työn jälki oli siistiä ja Villa Vanilla etenee aikataulussaan. Ei enää aikaakaan kun vihitään kokonaisuus talvisella saunomisella.
6.8.2010
Elokuinen tervehdys
Heinäkuu suhahti nopeasti, mutta paljon ehti kuukaudessa tapahtuakin. Niin omassa siviilielämässä kuin Villa Vanillan työmaallakin.
Vietin ensimmäiset rouvapäiväni Kekkolan kartanossa Mikkelissä häiden jatkoista iloiten, tenniksen saloihin tutustuen ja ystävistä nauttien. Siksi oli luontevaa yhdistää käynti Villa Vanillan tontilla tähän jaksoon. Niinpä eräänä aamuna tennistunnin jälkeen ajoimme 50 km Kangasniemelle, Hokkaan. Matka sujui kiitollisuuden aiheita laskeskellen ja mukavasti rupatellen.
Tontilla meitä odottivat suurinsinööri Georg, mestari Sauli, muurari ja liuta muita ahkeria työmiehiä.
Autokatos oli pystyssä ja maalattu. Päärakennuksen ulkomaalaus oli tehty kahteen kertaan, joten sekin oli valmis. Väri on muuten nimeltään Oulu. Katto oli huovutettu. Päärakennuksessa sisäseinien aihiot antoivat jo käsityksen tiloista.
Hui, mitä edistystä!
Päivän työlistalla oli pyöritellä muurarin kanssa päärakennukseen tulevien tulisijojen paikkaa ja luonnetta. Siihen menikin yllättävän kauan. Lopulta päädyimme siihen, ettei keskimmäiseen kerrokseen tulekaan leivinuunia, koska ihan joka asunnostamme ei tarvitse sittenkään tehdä pienleipomoa. Alakertaan sen sijaan nousee iso takka, josta tehdään varaava.
Tämän lisäksi tallailimme tontilla ja kävimme läpi pihasuunnitelmaa. Haluan tontista mahdollisimman luonnonmukaisen, jotta Villa Vanillassa lomaillessa tulisi todella lomailtua eikä kuoputeltua pihaa. Niinpä maasto viimeistellään kuntalla kaikkialta kulkureittejä lukuun ottamatta.
Rantasaunalla ihailimme juomapuhdasta Puulaa ja merkitsimme paikan laiturille.
Seuraavaksi työmaalla viimeistellään terassit, koska sää on vielä hyvä. Sen jälkeen työ siirtyy sisälle ja väliseinien rakentamiseen.
Unelma siitä, että Villa Vanillaan pääsisi jo tämän vuoden puolella, elää vahvana.
Terveisin, Virpi Sarasvuo
24.6.2010
Huh hellettä!
Johan tätä auringonpaistetta on kestänyt 18 tuntia. Suomen lyhyessä kesässä iloitaan kaikesta.
Työmaalla tapahtuu. Lattiat on valettu. Lattialämmitykset asennettu ja testattu. Ensi pakkasilla ei palele nenänpää eikä varpaat. Tsemppiä vaan hommia jatkaneille. Viileässä kesässä jaksaa muuten painaa niin rullilla kuin sauvarinteessä.
Päärakennuksen kuistit ovat saaneet kaiteet. Näkymät kuisteilta ja erityisesti tornista Puulajärveen ovat huikeat. Korkealta katsottuna lähellä oleva vesi panee huokailemaan.
Tontin profiili aiheuttaa sen, että päärakennus kaipaa kavereita rytmittämään tilaa ja nousukäyriä. Siksi hankimme Hongalta erillisen rantasaunan ja autokatoksen. Tätä kun täydentää hyvällä pihasuunnittelulla, portailla ja pengerryksillä, alkaa maaston ja rakennusten yhteispeli puhutella myös puusilmiä.
Joku kysyi, miksi talviasuttavaan kakkosasuntoon ja sen toteutukseen tarvitsee laittaa näin paljon resursseja ja varoja. Kysykää talon käyttäjiltä runsaan 50 vuoden kuluttua uudestaan.
Johtaminen on kallista, mutta johtamatta jättäminen on kohtuuttoman kallista. Siksi olen kiitollinen paitsi honkalaisille pitkästä yhteistyöstä, myös mestareilleni Sauli Partille ja Georg Sjögrenille.
Virpi
1.6.2010
Se oli kuule wau!
“No, olivatko Jori, Sauli, Risto, Markku ja muut uurastajat saaneet jotain aikaiseksi”, kysyi Jari satamassa tavatessamme. Minä kävin Kangasniemen Kalskeen hiihtokauden päättäjäisissä, tapaamassa äitiä, siskoa, kummilapsia – sekä tietenkin huvilatontilla.
“Se oli kuule wau!” sanoin innostuneena.
“Kerro lisää” pyysi peltiveneen kippari matkalla kohti Espoon mökkiä.
Kerronhan minä.
Ensinnäkin, tontti oli rakennustyömaaksi häkellyttävän siistissä kunnossa. Georg ja Sauli huolehtivat paitsi työturvallisuudesta, tarvikkeiden säilymisestä ehjänä, töiden sujuvuudesta, tietenkin myös sisustuskäynnillä käyvän emännän tunnelmista. Rakennustyömaan siistinä pitämisessä on kyse myös ympäristön siisteydestä. Tuuli ei vie rakennustarvikkeiden pakkauksia Puulaan tai naapurin tonteille. Onhan sellaista siisti katsoakin. Kiitos, pojat. Kiittäkää puolestani myös äitiänne.
Reissuni tarkoitus (sukuloimisen ja Kalskeen elinikäisen kunniajäsenyyden vastaanottoseremonioiden lisäksi) oli mallata sisustusmateriaaleja. Sauli oli maalauttanut pesuhuoneen seinän vierustalle kaksi kuultomaalattua laudanpätkää, jota mallailin sitten laattavaihtoehtoihin. Ainakin nyt tuntuu siltä, että sisätiloista tulee yhtä aikaa kodikkaat ja tyylikkäät.
Honka on saanut päärakennuksen rungon pitkälti pystytettyä. Vaikka terassit puuttuvat vielä, ulkomuodosta saa jo aika vahvan käsityksen. Ja se on kyllä upea, komea suorastaan! Jos yhtään enempää lausuisin, olisin varmaan kotoisin Pohjanmaalta.
Ulkoväri on päätetty. Sen verran voin kertoa, ettei se ole Kangasniemen Kalskeen keltainen, vaan kunnianosoituksena entisen maajoukkuetoverini Ritun seuraa kohtaan valitsin väriksi Oulun.
Kun on ammatikseen kivunnut jyrkkiäkin mäkiä, ei voi olla rakastamatta tontin profiilia. Hongan Villa Vanillan muodot niin ikään iloitsevat ranta- ja rinnetontin luonteesta. Tornissa kelpaa kirjoitella tarinoita ensi jouluna.
Tontin käyttöä parantamaan on tilattu pihasuunnitelma, joka toteutetaan samalla, kun Hongan autokatos ja rantasauna viimeistellään.
Viikonvaihteen kuvasatoa katsellessa innostun taas työstä, jota Puulan rannalla, Kangasniemen kauniilla tontilla Villa Vanillan eteen tehdään.
19.4.2010
Yksi latu päättyy, toinen alkaa
Näin kevätauringon lämmössä sulavan lumen myötä haihtuvat myös viimeisen kilpatalveni ladut. Niin haikeata kuin onkin jättää hyvästit yli kymmenvuotiselle ammattilaisuralle, on mieli täynnä uusia asioita joille on nyt eri tavalla aikaa. Vähäisin ei todellakaan ole tämä huvilatyömaa, joten ainakin kuvaannollisesti voisi sanoa että kevään myötä porkat vaihtuvat vasaraan.
Toimiessani itse huvilani rakennuttajana on sanottava, että Hongan pystytysprosessi nopeuttaa ja yksinkertaistaa asioita. Vaikka jätänkin oikean vasaranheiluttelun ammattilaisille, koituu pystytyksessä selvää säästöä hyvästä suunnittelusta ja osien pitkälle viedystä ennakkovalmistuksesta. Esimerkiksi ovien ja ikkunoiden vuorilaudat ja kaiteiden osat ovat valmiiksi työstettyjä. Käyhän se maalaisjärkeen, että osat viimeistellään mieluummin tehtaassa kuin työmaalla.
Kylmä viime talvi antoi hyvän muistutuksen myös toisesta asiasta: talon on hyvä olla energiatehokas, ettei kallis lämpö haihdu heti harakoiden iloksi ja jälkipolvien suruksi. Tässäkin suhteessa Honka on hyvä valinta, sillä hirsien tarkalla sovittamisella (tekniikka nimeltään Honka Tech, joka muuten löytyy vain Hongalta) pitäisi tämän tulevan huvilanikin olla noin 25 % ilmatiiviimpi kuin suomalaiset omakotitalot keskimäärin – ja jopa puolet tyypillistä hirsitaloa tiiviimpi. Onhan se mukava tietää, että joka vuosi selvitään viidenneksen pienemmillä lämmityskuluilla kuin samankokoisen tavallisen hirsitalon omistaja!
Näissä mietteissä siis etenee rakennuttajan huhtikuu. Tässähän tuntee itsensä oikein hirsitalojen asiantuntijaksi. Ja ihmekö tuo, hirsi elävänä rakennusmateriaalina on kiehtonut pitkään. Mutta hyvää kevään jatkoa teille kaikille, ja iso kiitos kaikille kuluneella hiihtokaudella kannustaneille!
4.2.2010
Nyt tapahtuu kiihtyvällä tahdilla!
Joku on ehkä ehtinyt jo syksyn mittaan ihmetellä, eteneekö se hiihtäjättären huvila ollenkaan. No, eteneehän se, ja tästä eteenpäin kovalla vauhdilla! Onnistuvan projektin tunnusmerkki on panostus suunnittelun johtamiseen ja hyvän tiimin valintaan. Siksi vasta 27. tammikuuta pidettiin huvilatontilla Kangasniemellä oikein virallinen aloituskokous. Nyt alkaa rinnetontilla sellainen tekemisen meininki, että hongikko raikaa.
Kerrotaanpa lyhyesti huvilahankkeen vaiheet tähän asti. Syksyllä peräänkuulutin tämän sivuston kautta osaavia tekijöitä ja urakoitsijoita huvilaani toteuttamaan. Tarjokkaita ilmaantui pitkälti toistasataan– kiitos teille kaikille! Tekijöiden valinnassa vierähtikin sitten koko loppusyksy, osittain siksi että suunnitelmatkin ehtivät hieman muuttua. Vielä aloituskokouksessakin paljastui uutta: tontin jyrkkyyden takia saunarakennus toteutetaan pienempänä ja eri paikalle kuin alun perin kaavailtiin.Onneksi Honkarakenne, huvilan valmistaja, auttaa tässäkin käänteessä. Nyt ovat sävelet selvät ja kaikki alkuvaiheen tekijät koossa.
Jotain työmaan mittakaavasta kertoo se, että eri vaiheisiin ja eri tehtäviin osallistuu yli kymmenen urakoitsijaa. Koko projekti on mittasuhteiltaan sitä luokkaa, että jätimme hankkeen pyörittämisen suosiolla ammattilaisen johdettavaksi. Nyt Jarin kanssa ennenkin yhteistyötä tehnyt huippukyvykäs ja umpiluotettava insinööri pitää satoja lankoja käsissään. Työmaan käytännön etenemistä ja laatua puolestaan valvoo paikallinen vastaava mestari Sauli Partti Kangasniemeltä.
Tästä siis aloitetaan työmaa. Ensimmäisenä ovat vuorossa louhinta- ja maanrakennustyöt, jotka pitääkin hoitaa vauhdilla ennen kuin rospuutto estää raskaiden koneiden pääsyn tontille. Sitten lasketaan perustukset. Villa Vanilla alkaa vihdoin saada muotoaan.
Jo ennen kuin ensimmäistäkään naulaa on lyöty, on tämä hanke opettanut paljon. Tämä siitäkin huolimatta, että rakennuttajina en minä enkä Jari ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kustannusarvio on mennyt uusiksi – reilusti ylöspäin, kuten niillä on paha tapa tehdä. Nykyaikainen huvila kun rakennetaan energiatehokkaaksi kakkosasunnoksi kaikilla kodin mukavuuksilla, toisin kuin entisajan kevyet mökit. Myös rakennusalan kasvaneet kustannukset ja tontin mittavat pohjatyöt nostivat kuluja. No, kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla!
Tällaista kuuluu siis Villa Vanillalle nyt. Enpä voi kuin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat jo tähän mennessä auttaneet hankkeessa. Muista kuulumisistani kerron ehkä enemmän toiste... paitsi sen, että aika vähän on aamuja jäljellä ennen Kanadan koneeseen nousua. Pitäkääpä peukkuja!
17.9.2009
Tarjouskilpailu käynnistyi
Kun etsitään tekijöitä, niin etsitään sitten kunnolla. Virpi komeili puolen sivun ilmoituksessa Kangasniemen Kunnallislehdessä ja peräänkuulutti rakennusalan osaajia tälle vasta avatulle sivustolle. Eiköhän puskaradio kanna paikallislehteä laajemmallekin, eli tarjouskilpailuun ovat tervetulleita reippaat ja säntilliset rakentajat mistä päin Suomea tahansa. Huvilahanke on siis virallisesti polkaistu käyntiin, nyt toivotaan vain ilmoittautumisia hyviltä tekijöiltä!
